26.6.1998

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 21.11.1995

Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli 7.1.1995 Vantaalla varomattomuudellaan aiheuttanut A:lle kipua ja kyynärvarren luun murtuman vääntämällä tätä kädestä. Vammaa ei voitu pitää vähäisenä. A:n kertoman mukaan käsi oli vammautunut Gabriel-Yhtiö Oy:n konkurssipesän ravintolan tarjoilijana toimineen B:n työntäessä A:ta ulos ravintolasta. Käräjäoikeus on, hyläten syytteen pahoinpitelystä, tuominnut B:n vammantuottamuksesta sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeus, jossa konkurssipesä on B:n työnantajana ollut kuultavana, on todennut, että A oli häiriökäyttäytymisen vuoksi jouduttu poistamaan ravintolasta. Käräjäoikeus on, sovitellen vahingonkorvauksia vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja 6 luvun 1 §:n nojalla ottaen huomioon A:n oma myötävaikutus vahinkoon ja vahingonaiheuttaneen ja vahingonkärsineen varallisuusolot, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvausta taksimatkasta 50 markkaa, sairaanhoitokuluista 1 036 markkaa, kivusta ja särystä 3 000 markkaa ja kosmeettisesta haitasta 1 000 markkaa, A:n työnantajalle Marepsi Oy:lle palkkakustannuksista sosiaalikuluineen 30 291,06 markkaa ja Kansaneläkelaitokselle A:n työkyvyttömyysajalta maksetuista päivärahoista 19 742,26 markkaa, kaikki korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.6.1996

A ja B valittivat hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Alemmat oikeudet ovat katsoneet Gabriel-Yhtiö Oy:n konkurssipesän ravintolan tarjoilijana toimineen B:n aiheuttaneen mainitussa ravintolassa A:n kyynärvarren luun murtuman vääntämällä häiriötä aiheuttanutta A:ta kädestä työntäessään tätä ulos. B on, syyte pahoinpitelystä hyläten, tuomittu rangaistukseen vammantuottamuksesta ja velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta, sitä vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja 6 luvun 1 §:n nojalla sovitellen, A:lle, A:n työnantajalle Marepsi Oy:lle ja Kansaneläkelaitokselle. Konkurssipesä on ollut jutussa kuultavana B:n työnantajana.

Asiakirjoista tai käräjäoikeuden tuomiosta, jota hovioikeus ei ole muuttanut, ei ilmene käräjäoikeudessa käsitellyn kysymystä siitä, onko B aiheuttanut vahingot vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla työssään. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssään aiheuttaa. Edellä mainitun 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Lain 6 luvun 2 §:n sisältämän kanavointisäännöksen mukaan työntekijä vastaa työssään tuottamuksellisesti aiheuttamansa vahingon osalta vain siitä määrästä, jota ei voida saada työnantajalta. Yksistään se seikka, että konkurssipesän on ilmoitettu olevan lähes varaton, ei osoita, ettei korvausta voida saada konkurssipesältä.

Päätyessään siihen, ettei B ollut aiheuttanut A:n vammaa tahallisesti, käräjäoikeuden olisi tullut viran puolesta ottaa huomioon työntekijän ja työnantajan vahingonkorvausvastuuta ja korvausvelvollisuuden kanavointia koskevat säännökset ja perustella ratkaisunsa B:n vahingonkorvausvelvollisuuden edellytysten osalta. Asian käsittely käräjäoikeudessa ja tuomion perustelut ovat näiltä osin puutteelliset.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan siltä osalta kuin B on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta A:lle, Kansaneläkelaitokselle ja Marepsi Oy:lle. Asia palautetaan Vantaan käräjäoikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.